Lyrics

Suru ei syö miestä jonka nauru vapauttaa Mutta ilonrakentajaa usein tuska ahdistaa Sillä joka keveyttä kylvää on raskaat askeleet Kun näytöksen päättää Koomikon kyyneleet Ei riemun tuojan surua kai kukaan huomannut Hän on sielunsa niin moneen Kertaan silponut Ettei enää löydy maata Eikä kotisatamaa On mahdotonta tarinaansa enää Uusiksi kirjoittaa Koomikon kyyneleet Kasvoja kastaneet Hämärässä kiiltää Kuin kristallin sirpaleet Koomikon kyyneleet Meikein peitetään Estraadin parrasvalot saa tuskan hetkeksi Väistymään Kun vitsit luistaa, nauru raikaa, kaikki taputtaa Olalle jotka sattuu vastaan tulemaan Peikot siipinensä ympärillä parveilee Ne lentää pakoon saman tien Kun horisontti tummenee Eikä enää löydy maata Eikä kotisatamaa On mahdotonta tarinaansa enää Uusiksi kirjoittaa Koomikon kyyneleet Kasvoja kastaneet Hämärässä kiiltää Kuin kristallin sirpaleet Koomikon kyyneleet Meikein peitetään Estraadin parrasvalot saa tuskan hetkeksi Väistymään (Instrumental) Koomikon kyyneleet Kasvoja kastaneet Hämärässä kiiltää Kuin kristallin sirpaleet Koomikon kyyneleet Meikein peitetään Estraadin parrasvalot saa tuskan hetkeksi Väistymään