Lyrics

Helsinki kerran vuodessa Aavekaupungiksi muuttuu Juhannus kadut tyhjentää Ihmiset lähtee etsimään Järvenrantamökkejään Aamulla lähden kulkemaan Autiota torin laitaa Päätän jäädä katsomaan Levykaupan ikkunaa Hetken siinä seisahtaa Äkkiä valo heijastaa Ikkunan pintaan vanhan miehen Mies on harmaa vaatteiltaan Harmaa hiuksiltaan Harmaa kasvoiltaan Lasin kautta tämän nään: Vanhus rinnallani seisoo Vaan kun häneen käännän pään Näky veren pysäyttää: Kadulla seison yksinään Se on vain urbaania legendaa Kummitusjuttu kukaties Varjona ikkunoissa välähtää Et muuten sitä nää Hakaniemen harmaa mies Lähden matkaa jatkamaan Vilkuilen vielä selän taakse En vain suostu uskomaan Helteet pääni sekoittaa Sen täytyi olla harhaa vaan Mereltä tuuli puhaltaa Kaupunki vihdoin herää henkiin Ratikka lonksuu kiskoillaan Poliisit maijaan taluttaa Uupunutta juhlijaa Se on vain urbaania legendaa Kummitusjuttu kukaties Varjona ikkunoissa välähtää Et muuten sitä nää Hakaniemen harmaa mies Sairaalan pihaan kävelen Nousen graniittiset portaat Vanha talo kivinen Köynnöstä päällä rappauksen Suuren oven aukaisen Hissillä toiseen kerrokseen Käytävän päästä löydän huoneen Siellä minuun takertuu Maailman pienimmät sormet Se on vain urbaania legendaa Kummitusjuttu kukaties Varjona ikkunoissa välähtää Et muuten sitä nää Hakaniemen harmaa Hakaniemen harmaa mies